Kokkolan kisojen jälkeen oli hyvä jatkaa pohjoisemmaksi. 15.7. startattiin Torniosta Haaparannan kautta Ruotsiin, jonka läpi ajettiin päivässä. Illalla saavuimme sateiseen Narvikiin. Narvik Camping oli matkaoppaanamme toimineen Lonely Planetin mukaan meluisa yöpymispaikka rautatien ja maantien rekkaliikenteen vuoksi, mutta meidän untamme mikään ei pystynyt häiritsemään. Kuva on otettu leirintäalueelta kaupunkiin päin.
Lofooteilla pidettiin vaunua parkissa viikon verran. Kabelvåg-nimisessä kylässä oli kaksi leirintäaluetta aivan vierekkäin. Sandvika, jossa yövyimme, jää tämän alueen taakse. Nyt ollaan Austvågøy-saarella, joka on lähimpänä mannerta.
Sandvikasta jäi erityisesi mieleen se, että sieltä sai ostaa aamuisin tuoreita sämpylöitä.
Ilman vaunua oli helppo tehdä päiväretkiä ympäristöön. Tässä ollaan retkellä Åssa. Kylästä käytetään myös nimeä Å i Lofoten.
Å sijaitsee Lofoottien eteläkärjessä Moskenesøyn saarella.
ÅPunaiset mökit ovat kalastusmajoja – rorbu, rorbuer – joita on modernisoitu turistien tarpeisiin. Markku katselee rakennuksen ikkunalaudoilla…
… pesiviä lokkeja.Norjalaista arkkitehtuuria Ån kylässä.
Nämä hiekkarannat löytyivät Viktenin kylästä Flakstadøyn saarelta. Päädyimme kahvilaan, josta sai mahdottoman hyvää ja kallista suklaakakkua.
Lofoten Aquarium Kabelvågissa oli mukava pieni nähtavyys. Sisätiloissa oli akvaarioita ja ulkona pääsi katsomaan hylkeitä.
Kuutti oli reilun kahden viikon ikäinen.”Kotikylänämme” Lofooteilla toiminut Kabelvåg oli pieni hurmaava paikka. Tori ja sen reunalla sijaitseva kahvila sekä pieni satama muodostivat kodikkaan keskustan. Svolvær on Våganin kunnan keskus, jonkinlainen epävirallinen Lofoottien pääkaupunki.
Vasemmalla ravintola Bacalao, jonka Hot rekepasta eli katkarapupasta oli jännittävästi maustettu ruoka. Se oli tulista, mutta ei liikaa, lisäksi siinä maistui aivan kuin makea, ja kokonaisuutena ruoka oli erittäin hyvä.
Nyt Suski on eksynyt Svolværiin…
Kalaravintola Fiskekrogen valittiin siksi, että se kuului Lonely Planetin suosituksiin. Ruoka oli loistavaa, niinkuin siihen hintaan voi odottaakin. Ja kaupunkihan on Henningsvær.HenningsværTässä ollaan matkalla Melbuun. Lautta lähti Fiskebøl-nimisestä kylästä, ja matka kesti noin 25 minuuttia. Takaisinpäin ajeltiin teitä pitkin.LauttamatkallaPolar Zoo Bardun kunnassa Tromssan läänissä on maailman pohjoisin eläintarha. Eläimillä oli isot tarhat metsässä, mutta tästä tietysti johtui, ettei kaikkia eläimiä päässyt näkemämään. Ruokinta-aikaan olisi enemmän nähtävää, ja innokkaimmille kuvaajille on jopa tarjolla mahdollisuus maksulliseen kuvaussessioon aitauksien sisäpuolella.Vaunu jätettiin taas viikoksi paikoilleen. Tromssassa olisi paljon tekemistä ja nähtävää.Tromssan keskustaa erikoisliikkeineen. Tämä paatti oli valassafareita varten.Tromssasta käsin tehtiin taas päiväretkiä ympäristöön. Nämä kuvat ovat Sommarøyn kylästä tai sen läheisyydestä. Tarjolla oli monipuolista saaristomaisemaa. Norjalaiseen tapaan matkailuautoja ja -vaunuja näkyi leiriytyneenä vähän joka puolella. Tässä tosin näyttäisi olevan kyse ihan vakiopaikasta, sillä etuteltoilla oli pohjarakenteetkin paikoillaan.SommarøyKasvitieteellinen puutarha Arktisk-alpin Botanisk hage tai Tromsø Botaniske hage oli täynnä toinen toistaan upeampia kasveja. Emmehän me niitä tunnistaneet, mutta mikään ei silti estänyt ihailemasta kasveja. Alue oli siisti, hyvinhoidettu, rauhallinen ja laaja, eikä sinne ollut edes pääsymaksua.Tromssassa järjestettiin huomaavaisesti nelipäiväiset kisat juuri meidän Norjan-lomamme aikaan. Pakkohan sellaiseen syöttiin on tarttua! Ilmoittautuminen ja maksut sujuivat niin helposti, että jo etukäteen tunsi olevansa tervetullut. Torstaina paikan päällä ilmoittauduttiin kaikkiin viikonlopun kisoihin kerralla. Kilpailukirjoja ei ollut käytössä ollenkaan, vaan jokainen sai luokan päätteeksi tulosteen omasta arvostelustaan (kritikk skjema).
Luokat olivat pikkuruisia Suomen kisoihin verrattuna. Ihan jokainen rataantutustuja ei kuvaan mahtunut, mutta tässä ovat melkein kaikki 3-luokkalaiset. Maksit olivat Norjassakin suurin säkäryhmä, mutta rotukirjo vaikutti ilahduttuvan suurelta. Juoksuisille nartuille oli äskettäin tullut lupa osallistua kaikkiin kisoihin, kun tämä ennen oli koskenut vain 3-luokkalaisia.Tunnelma kisoissa oli mukava ja leppoisa. Kisat vietiin läpi sujuvasti, eikä missään vaiheessa näkynyt hosumista tai hermoilua. Norjalaisten kanssa tuli helposti juttuun, sillä he puhuvat erinomaista ja konstailematonta englantia. Heidän oma kielensä ei aivan niin selkeältä kuullosta…Samana päivänä järjestettiin kahdet viralliset kisat, epäviralliset kisat sekä joukkuekisa. Tämä kertoo jotakin starttimääristä. Meille muuten riitti ihan hyvin kahdet startit kunakin päivänä. Kisaajat viihtyivät kentän laidalla ja jaksoivat kannustaa kilpakumppaneitaan. Lauantai-iltana järjestävä seura kutsui kaikki kisaajat kerhotalolleen illanviettoon. Kaikesta näkyi rakkaus lajiin, ja oli hienoa olla mukana. Norjalaiset eivät ole unohtaneet harrastuksen syvintä olemusta.Kisojen jälkeen kävimme ihailemassa maisemia Storsteinen-vuorella, jonne pääsee kätevästi köysirataa (Fjellheisen) pitkin. Luntakin löytyi sen verran että sanoa voi.Vaikka lähtöpaikka on aivan Tromssan keskustassa, ylhäällä oli uskomattoman hiljaista tietyin paikoin.Mantereelle pakkautuneista jäälautoista koostuva rakennus on Polaria. Hauskinta katsottavaa siellä olivat temppuja tekevät hylkeet. Huippuvuorilla kuvattu panoraamaesitys sekä revontulivalokuvat olivat myös hienoja. Oikealla näkyy vuonna 1949 rakennettu hylkeenpyyntialus M/S Polstjerna, joka on päässyt kuivalle maalle nähtävyydeksi.Agilitykisat järjestettiin keskellä näkyvällä urheilukentällä.Alhaalla oikealla on Tromsdalenin kirkko, jota kutsutaan myös Jäämerenkatetdraaliksi.Liikenneympyröitä löytyi Tromssasta lukuisia, ja niitä oli rakennettu myös tunneleihin.Solifer Tromsø Camping -leirintäalueella. Koirien haukunta ei kuulunut ainakaan näin ylös… Tässä vaiheessa mennään vielä kerran nukkumaan Norjassa, ja aamulla alkaa ajelu kotia kohti.
