Eppu oli todella avoin ja ihmisrakas sekä energinen vielä 11-vuotiaanakin. Polven luukasvain vei ahkeran vahtikoiramme.
Kun Eppu saapui meille vajaan kahdeksan viikon ikäisenä, se tuntui aivan ”valmiilta” koiralta, ei miltään kömpelöltä pikkupennulta. Yritykset kiivetä nojatuoleille ja sohvalle alkoivat heti kotiintulopäivänä, eikä siihen pitkään mennytkään kun taito oli opittu. Sen jälkeen oli vuorossa ikkunan edessä olevan matalan lipaston valloitus, siitä kun on niin mukava katsella ulos.
Eppu oli varsinainen ilopilleri, jonka elämäntehtävänä oli ihmisten hurmaaminen. Vahtikoiran virkaa Eppu hoiti tarmokkaasti, mutta lämpiminä kesäpäivinä se saattoi nukahtaa työnsä ääreen pihalla portin edessä.
Eppu piti aina pennuista, joten Jussin Ja Pontuksen tulo taloon oli sille helppoa. Eppu jaksoi leikkiä ja riehua pienten kanssa hyvin kärsivällisesti.
Agilityssä Eppu pääsi 2-luokkaan.
16.8.2014
1.6.2014
Lelu ja leikkijä alkavat muistuttaa toisiaan.
”Yäk, meni ruohoa suuhun!”
7.5.2013
Eppu 24.2.2013, melkein 10-vuotias.
23.2.2013
23.2.2013
Helmikuu 2013
Marraskuu 2012. Eppu valvoo kun Pontus leikkii.
Kotkan kisoissa 19.5.2012
Markku kuvasi Epun Tromssan kisoissa heinäkuussa 2010
Eppu lämpimänä toukokuisena päivänä vuonna 2010
Hyvinkään koirakylpylässä marraskuussa 2009
Eppu nousi kakkosiin Riihimäellä 3.10.2009
Herra Eppu asiallisena.
Syyskuu 2005
Eppu asuntovaunussa. Muut ovat jo nousseet jo ylös, mutta Eppu herää aina viimeiseksi.
“Siis mikä tuo nyt on olevinaan… onko se lelu vai pitäiskö se muka syödä?”
Huhtikuu 2007. Eppu juoksentelee onnellisena ympäri pihaa.
Eppu on häikäistynyt talviauringosta.
2.4.2006. Eppu ja siskontyttö Tara.
Syyskuu 2005. Eppu leikkii omenalla.
Eppu vauhdissa helmikuussa 2005. Vanhat sukat kelpaavat hyvin leluiksi.